Kuinka hurahdin geokätköilyyn

Muutamia kertoja lähivuosien aikana törmäsin ja kuulin sanan geokätköily.                                                
Häh, mitähän sekin mahtaa tarkoittaa ?                                                                                              
Pari kertaa sain joiltakin henkilöiltä lyhyen selostuksenkin asiaa valaisemaan, vaan eihän se mitään selvyyttä minulle tuohon juttuun antanut. Pari vuotta sitten olin jo pääsemäisilläni lähemmäksi salaisuutta kun olin menossa kerhoiltaan, jossa aiheena oli geokätköily. Mutta haaveeksi jäi silloinkin kun aihe oli jouduttu valitettavasti perumaan siltä kertaa. Silloin ajattelin että joopa joo josko tämä aihe joskus selviää ja aukeaa minullekkin.

No viimein huhtikuussa 2016 minulle tuli tilaisuus ja paikka osallistua Neuroliiton ja Novartiksen yhteistyössä järjestämälle geokätköily kurssille Oulussa. Jes, viimeinkin saisin tietää mitä tuo sana oikeasti tarkoittaa ja pitää sisällään.  

Mitä se Geokätköily sitten oikeastaan on. Se on nykyaikaista aarteenetsintää, jossa etsitään toisten harrastajien piilottamia geokätköjä älypuhelimen tai gps-laitteen avulla. Geokätköjä on kaikkialla mitä hulluimmissa paikoissa. Kaupungeissa, maaseudulla, metsissä, tuntureissa, saarissa ja rannoilla ja jopa veden alla.  Suomessa on yli 50 000 kätköä ja uusia tulee koko ajan lisää. Maailmalla harrastajia on yli 6 miljoonaa.

Kätköjen etsiminen sopii kaikenikäisille ulkoilusta pitäville. Sitä voi harrastaa yksin tai yhdessä ystävien ja perheen kanssa. Minulla on hyvin usein koiramme mukana ja sekin on ihan mielissään kun pääsee monenlaisiin uusiin ympäristöihin nuuskuttelemaan uusia ihania tuoksuja. Kätköily on erinomaista liikuntaa. Siinä saa ohessa kävellä tai pyöräillä, kiipeillä, kontata ja jopa ryömiä. Hauskaa ja hyödyllistä. Kätköjä on kuitenkin noudettavissa paljon niillekkin joiden liikkuminen ei välttämättä olekaan niin helppoa. Kätköily on lisäksi erittäin hyödyllistä Aivojumpaa. 

Geokätköilyssä käytetään apuna satelliittipaikannusta. Kätköjen tiedot haetaan joko netistä kätköilijöiden sivuilta tai älypuhelimen kätköily sovelluksella. Kätkön koordinaattien, tyyppitietojen , maaston vaikeusasteen ja muiden vinkkien avulla etsitään piilotettu rasia. Rasioita on monenkokoisia. Ihan pikkiriikkisiä putkiloita, pakasterasioita ja monenlaisia purkkeja ja sitten isompikokoisia monenlaisia viritelmiä. Olipa se kätkö sitten minkä kokoinen tahansa niin se sisältää aina lokikirjan. Siihen sitten kirjataan kätkön löytyminen omilla tunnuksilla. Lopuksi kätkön löytäminen kirjataan myös  geocaching.com nettisivulle. Sieltä voi sitten katsella kaikki kätköt mitä on löytänyt ja katsoa uusia kätköjä etsittäväksi. Jokainen jolla on tunnukset voi myös tehdä ja piilottaa oman kätkön muiden etsittäväksi. Ensin kannattaa kuitenkin etsiä riittävästi muiden tekemiä kätköjä jotta oppii millaisia purkkeja voi ollakkaan ja millaisissa piiloissa niitä on.

Kurssi jonka viime vuonna kävin oli todella perusteellinen. Kaikki asiat käytiin kyllä niin perusteellisesti läpi ensin teoriassa. Sitten päästiin jo ulkoilmaan etsimään ensin harjoituspurkkeja ja viimein sitten ihan oikeita kätköjä.  

Sitten se olikin menoa. Geokätköily on vienyt minut mennessään täysillä ja olen ihan hurahtanut siihen hommaan. Kurssin jälkeen rupesin etsimään kätköjä aluksi asuinalueeni lähistöltä ja siitä se äkkiä rupesi alue laajenemaan. On tullut kotikaupunki Oulusta nähtyä monenlaisia paikkoja mitä en todellakaan ole tiennyt olevan olemassakaan. Mökkimatkatkin tuppaa toisinaan vähän venähtämään kun pitää pysähtyä välillä etsimään joku kätkö. Kotimaassa eri paikoissa matkaillessa on pitänyt aina yrittää etsiä samalla joku geokätkö. 

Kurssin jälkeen kurssilaiset haastettiin tekemään Neurogeokätköjä ympäri Suomea. Ja kun olin mielestäni riittävästi etsinyt muiden tekemiä kätköjä, tein myös ikioman neurogeokätkön suhteellisen lähelle asuipaikkaani. Siten minun on tarvittaessa helppo käydä sitä huoltamassa. 

Viime kesänä ja syksynä tuli kyllä koluttua monenmoisia paikkoja kätköjen perässä. Koira matkassa hyvin usein, on muuten tosi hyvä hämäyskeino muilta ihmisiltä. Mieheni sain yllytettyä monet kerrat mukaani kätköjä etsimään ja lapseni puolisoineen sain myös hurahtamaan kätköilyn maailmaan. Yhden kätkön olen etsinyt purossa kumpparit jalassa kahlaamalla ja kumihanskat käsissä. Ja sieltähän se puron pohjalta löytyi.

​Syksyn saapuessa oli tavoitteenani saada 100 kätköä etsityksi vuoden loppuun mennessä, mutta sitten tuli muita kiireitä elämään ja purkkien etsiskely piti laittaa tauolle. Aika ja voimat ei vaan kertakaikkiaan riitänyt. Vajaa 20 purkkia jäin tavoiteesta. Talvi aikaankin purkkeja voi etsiä, mutta on paljon haastavampaa ja ei ainakaan minua houkuttele kylmässä ilmassa. Kevät on onneksi saapunut kaupunkiimme ja nyt on hyvä taas etsiä uusia geokätköjä. Viime viikolla aloitin, josko se 100 purkin tavoite täyttyisi kohta.

​Minä ja geokoirani Seeda Sallassa Karhutunturin huipulla kesällä 2016.  Matkalla huipulle tunturin puolivälissä on geokätkö joka tottakait piti etsiä samalla kun siellä retkeiltiin.

​Tämä kätkö ois jäänyt itseltä yksin  lokkaamatta. Onneksi on vahva, rohkea ja urheilullinen mies joka auttaa tarvittaessa. 

Geokätköily terveisin Heidi