|
Muutamia kertoja lähivuosien aikana törmäsin ja kuulin sanan geokätköily. Häh, mitähän sekin mahtaa tarkoittaa ? Pari kertaa sain joiltakin henkilöiltä lyhyen selostuksenkin asiaa valaisemaan, vaan eihän se mitään selvyyttä minulle tuohon juttuun antanut. Pari vuotta sitten olin jo pääsemäisilläni lähemmäksi salaisuutta kun olin menossa kerhoiltaan, jossa aiheena oli geokätköily. Mutta haaveeksi jäi silloinkin kun aihe oli jouduttu valitettavasti perumaan siltä kertaa. Silloin ajattelin että joopa joo josko tämä aihe joskus selviää ja aukeaa minullekkin. No viimein huhtikuussa 2016 minulle tuli tilaisuus ja paikka osallistua Neuroliiton ja Novartiksen yhteistyössä järjestämälle geokätköily kurssille Oulussa. Jes, viimeinkin saisin tietää mitä tuo sana oikeasti tarkoittaa ja pitää sisällään. Mitä se Geokätköily sitten oikeastaan on. Se on nykyaikaista aarteenetsintää, jossa etsitään toisten harrastajien piilottamia geokätköjä älypuhelimen tai gps-laitteen avulla. Geokätköjä on kaikkialla mitä hulluimmissa paikoissa. Kaupungeissa, maaseudulla, metsissä, tuntureissa, saarissa ja rannoilla ja jopa veden alla. Suomessa on yli 50 000 kätköä ja uusia tulee koko ajan lisää. Maailmalla harrastajia on yli 6 miljoonaa. Kätköjen etsiminen sopii kaikenikäisille ulkoilusta pitäville. Sitä voi harrastaa yksin tai yhdessä ystävien ja perheen kanssa. Minulla on hyvin usein koiramme mukana ja sekin on ihan mielissään kun pääsee monenlaisiin uusiin ympäristöihin nuuskuttelemaan uusia ihania tuoksuja. Kätköily on erinomaista liikuntaa. Siinä saa ohessa kävellä tai pyöräillä, kiipeillä, kontata ja jopa ryömiä. Hauskaa ja hyödyllistä. Kätköjä on kuitenkin noudettavissa paljon niillekkin joiden liikkuminen ei välttämättä olekaan niin helppoa. Kätköily on lisäksi erittäin hyödyllistä Aivojumpaa. Geokätköilyssä käytetään apuna satelliittipaikannusta. Kätköjen tiedot haetaan joko netistä kätköilijöiden sivuilta tai älypuhelimen kätköily sovelluksella. Kätkön koordinaattien, tyyppitietojen , maaston vaikeusasteen ja muiden vinkkien avulla etsitään piilotettu rasia. Rasioita on monenkokoisia. Ihan pikkiriikkisiä putkiloita, pakasterasioita ja monenlaisia purkkeja ja sitten isompikokoisia monenlaisia viritelmiä. Olipa se kätkö sitten minkä kokoinen tahansa niin se sisältää aina lokikirjan. Siihen sitten kirjataan kätkön löytyminen omilla tunnuksilla. Lopuksi kätkön löytäminen kirjataan myös geocaching.com nettisivulle. Sieltä voi sitten katsella kaikki kätköt mitä on löytänyt ja katsoa uusia kätköjä etsittäväksi. Jokainen jolla on tunnukset voi myös tehdä ja piilottaa oman kätkön muiden etsittäväksi. Ensin kannattaa kuitenkin etsiä riittävästi muiden tekemiä kätköjä jotta oppii millaisia purkkeja voi ollakkaan ja millaisissa piiloissa niitä on. Kurssi jonka viime vuonna kävin oli todella perusteellinen. Kaikki asiat käytiin kyllä niin perusteellisesti läpi ensin teoriassa. Sitten päästiin jo ulkoilmaan etsimään ensin harjoituspurkkeja ja viimein sitten ihan oikeita kätköjä. Sitten se olikin menoa. Geokätköily on vienyt minut mennessään täysillä ja olen ihan hurahtanut siihen hommaan. Kurssin jälkeen rupesin etsimään kätköjä aluksi asuinalueeni lähistöltä ja siitä se äkkiä rupesi alue laajenemaan. On tullut kotikaupunki Oulusta nähtyä monenlaisia paikkoja mitä en todellakaan ole tiennyt olevan olemassakaan. Mökkimatkatkin tuppaa toisinaan vähän venähtämään kun pitää pysähtyä välillä etsimään joku kätkö. Kotimaassa eri paikoissa matkaillessa on pitänyt aina yrittää etsiä samalla joku geokätkö. Kurssin jälkeen kurssilaiset haastettiin tekemään Neurogeokätköjä ympäri Suomea. Ja kun olin mielestäni riittävästi etsinyt muiden tekemiä kätköjä, tein myös ikioman neurogeokätkön suhteellisen lähelle asuipaikkaani. Siten minun on tarvittaessa helppo käydä sitä huoltamassa. Viime kesänä ja syksynä tuli kyllä koluttua monenmoisia paikkoja kätköjen perässä. Koira matkassa hyvin usein, on muuten tosi hyvä hämäyskeino muilta ihmisiltä. Mieheni sain yllytettyä monet kerrat mukaani kätköjä etsimään ja lapseni puolisoineen sain myös hurahtamaan kätköilyn maailmaan. Yhden kätkön olen etsinyt purossa kumpparit jalassa kahlaamalla ja kumihanskat käsissä. Ja sieltähän se puron pohjalta löytyi. Syksyn saapuessa oli tavoitteenani saada 100 kätköä etsityksi vuoden loppuun mennessä, mutta sitten tuli muita kiireitä elämään ja purkkien etsiskely piti laittaa tauolle. Aika ja voimat ei vaan kertakaikkiaan riitänyt. Vajaa 20 purkkia jäin tavoiteesta. Talvi aikaankin purkkeja voi etsiä, mutta on paljon haastavampaa ja ei ainakaan minua houkuttele kylmässä ilmassa. Kevät on onneksi saapunut kaupunkiimme ja nyt on hyvä taas etsiä uusia geokätköjä. Viime viikolla aloitin, josko se 100 purkin tavoite täyttyisi kohta.  Minä ja geokoirani Seeda Sallassa Karhutunturin huipulla kesällä 2016. Matkalla huipulle tunturin puolivälissä on geokätkö joka tottakait piti etsiä samalla kun siellä retkeiltiin.  Tämä kätkö ois jäänyt itseltä yksin lokkaamatta. Onneksi on vahva, rohkea ja urheilullinen mies joka auttaa tarvittaessa.
Geokätköily terveisin Heidi
0 Comments
Elämä ja vauhti eivät lopu siihen, kun alkaa käyttää pyörätuolia. Sain tästä hyvin konkreettisen muistutuksen, kun osallistuin On the Wheels -tapahtumaan 16.11.2016 Raatin liikuntakeskuksessa. Menin paikalle hyvin tuoreena pyörätuolin käyttäjänä mieli täynnä uteliaisuutta, vaikka toisaalta uusi apuväline ei tuntunut vielä aivan omalta. Sain vinkin tapahtumasta Oulun seudun neuroyhdistyksen Facebook-sivuilta.  Raatissa miekkailtiin On the Wheels oli monen vammaisyhdistyksen järjestämä vauhdikas tapahtuma. Siellä esiteltiin erilaisia soveltavan liikunnan harrastuksia: pyörätuolitanssia, istumalentopalloa, pyörätuolimiekkailua ja sähköpyörätuolisalibandya. Olin vaikuttunut siitä, miten taitavasti harrastajat hallitsivat kehonsa!  Pyörätuolitanssi on uljasta katsottavaa. Tässä tanssivat Heidi-Hamari Martimo ja Seppo Mertala. Itselle pyörätuoli on vielä niin uusi kapine, että en menestynyt leikkimielisessä pyörätuolipujottelussa, mutta Vammaisurheilun suunnittelema temppurata meni paljon paremmin. Paikalla oli mahdollisuus pelata puhallustikkaa, saada pyörätuolin huoltovinkkejä sekä tutustua tapahtuman järjestäjien toimintaan. Katsoin avustajani kanssa mielenkiinnolla esitystä oikeanlaisesta avustamisesta fyysisesti hankalissa tilanteissa.  Tarvittaessa pyörätuolilla pääsee kulkemaan portaissakin. Eniten mieleeni jäi pyörätuolitanssiesitys. Voisiko se olla uusi harrastukseni? Tuoko ristiriitaisia ajatuksia nostattava pyörätuoli mukanaan jotakin uutta, mukavaa ja hyvää?  Salla Kaikkonen ja Jenni Anttila näyttävät mallia kiehtovasta harrastuksesta. Teksti: Anu Kokkonen
Kuvat: Auli Tynkkynen, Invalidiliitto transsi 'hurmostila, haltioituneisuus' Olen harrastanut pyörätuolitanssia kolmisen vuotta. Tanssin duona toisen pyörätuolissa istuvan kanssa. Osallistuimme viime vappuna Suomi openiin Lohjalla ja voitimme oman sarjamme molempina päivinä. Kilpailun myötä meille on tullut myös esiintymispyyntöjä. Esiinnyimme elokuussa MoveOulu-tapahtumassa ja syyskuussa Pohjois-Pohjanmaan neuroyhdistyksen 45-vuotisjuhlassa. Marraskuussa on luvassa pyörätuolitanssileiri ja harjoituskilpailut Kuopiossa. Tammikuussa on Helsingissä tammileiri ja pääsiäisenä Hollannissa kansainvälinen tanssispektaakkeli. Tanssikilpailuissa on kolme luokkaa: tulokkaat, pre champion- ja champion-luokat. Tulokasluokassa tanssitaan hidas valssi, tango ja samba. Pre champion-luokassa tanssien määrä nousee: vakiotanssit duoparilla ovat hidas valssi, tango, wieninvalssi ja quickstep sekä latinalaistanssit samba, cha-cha, rumba ja paso doble. Champion-luokkaan tulee lisäksi hidas fox ja jive, eli tanssitaan kaikki tanssit. Sarjanousuun pitää kerätä ensin pisteitä kilpailuilla ja sijoituksilla. Pisteitä meillä on käsittääkseni kerättynä kahdeksan vaaditusta kymmenestä, jotta siirtyisimme tulokkaista pre championiin. Kesällä hioimme yksityistunneilla koreografiaa mm. hitaaseen foxiin, rumbaan ja paso dobleen. Koreografioilla ennakoimme tulevaa, kun tavoitteenamme on kilpailla ja nousta tulokkaista pre championiin ja jossain vaiheessa champion-luokkaan. Kesän aikana tanssilajien luonteenpiirteet ovat syventyneet: hidas fox on liitelevää jousiammuntaa, paso doble marssivaa härkätaistelua, rumba viekoitteleva kosiotanssi ja jive leikittelyä Pyörätuolitanssijat luokitellaan toimintakyvyn mukaan kahteen luokkaan, joissa luokan 1 tanssijoiden ylävartalon toimintakyky on alentunut ja luokan 2 tanssijoiden ylävartalon toimintakyky on normaali tai lähes normaali. Luokittelussa tehdään testejä, joissa tarkastellaan 1) pyörien ohjausta ja kykyä nopeuttaa ja pysäyttää pyörät käsin, 2) kykyä hallita pyörätuolin liikkuminen työntämällä tai kosketuksessa tanssikumppanin kanssa, 3) kykyä hallita pyörätuolin liikettä vetäessään tai kosketuksessa tanssikumppanin kanssa, 4) käsivarren kiertoa, liikerataa ja kontrollointia sekä 5) ylävartalon kiertoa ja hallintaa menettämättä tasapainoa. Tanssinopettajamme korostavat liikkeiden tarkkuutta, rytmin merkitystä sekä vartalon, käsien ja tanssiasennon tärkeyttä, ja niitä tuomaritkin arvioivat tärkeysjärjestyksessä 1) musiikki, tahti ja perusrytmi, 2) liike ja liikeradat, 3) tanssiasento, otteet ja vartalolinjat, 4) jalkatekniikka ja 5) koreografia, tanssillisuus ja karisma.. Valmentajamme ovat tehneet itsekin uran kilpatanssijoina ja puhuvat asiantuntemuksella kilpailemisesta, valmentamisesta ja tanssimisesta ja osaavat soveltaa tanssin hyvin pyörätuolille. Kaikkien ei tarvitse ottaa tavoitteekseen kilpailemista, vaan tanssia voi myös omaksi ilokseen ja asettamalla tavoitteet vain omalle kehittymiselleen. Sitä paitsi adrenaliinit ja endorfiinit tekevät hyvää kaikille! Jokainen urheilija tai mitä vain harrastava haluaa jossakin vaiheessa ulkopuolista arviointia ja vertailutuloksia kehittymiselleen. Samat perhoset tuntuvat vatsassa kilpailun alussa jokaisella, ja sama hyvänolontunne tuntuu suorituksen jälkeen - oli maratoonari tai pyörätuolitanssija. Tanssiharrastuksen aloittaminen oli todella hyvä päätös. Tanssi on liikunnan harrastamista kuin huomaamatta, ja se kehittää vartalonhallintaa ja antaa uuden mahdollisuuden tanssimiseen, kun jalat eivät enää jaksa. Tanssista oppii aina uutta ja se on luonut uusia ystävyyssuhteita. Suosittelen jokaista kokeilemaan pyörätuolitanssia, sillä pyörätuolitanssikurssilla ei tehdä veren maku suussa niin kuin monesti jumpassa tai zumbassa tehdään (niitä väheksymättä), vaan harjoittelu on hellävaraisempaa mutta silti kohottaa kuntoa, itsetuntoa, tasapainoa, koordinaatiota, mielialaa ja kehittää lihasten liikkuvuutta, muistia jne.! Nyt on Oulussa mahdollisuus tutustua pyörätuolitanssiin alkeiskurssilla, joka pidetään sunnuntaisin klo 15 - 16 Heinätorin koululla. Lataa kurssin ilmoitus tästä. Käy rohkeasti kokeilemassa, vaikka MS ei välttämättä istuta kokoaikaisesti pyörätuoliin! Ei se minuakaan istuta, ja pelkäsin turhaan feikkaavani, kun pystyin nousemaan pyörätuolista. Luokittelussa selvisi, että diagnoosi MS:stä riitti. Ja harrastuksen alussa sillä ei ole edes merkitystä. Jopa Niiskuneiti tietää, että aina on aikaa ottaa pari tanssiaskelta: ”Voi! Tanssia! Menemmekö?" huudahti Niiskuneiti ja taputti käpäliään. "Minä en ole tanssinut pitkiin, pitkiin aikoihin!” ”Ei meillä ole aikaa tanssia, kun maailma on tuhoutumassa”, sanoi Niisku. ”Vähän aikaa, pyysi Niiskuneiti. Sehän tapahtuu vasta kahden päivän kuluttua!” Tove Jansson, Muumipeikko ja pyrstötähti - Heidi -  |
KirjoittajaEri tahoja yhdistyksen hallituksesta ja jäsenistöstä. Myös vieraskyniä houkutellaan mukaan. Arkisto
November 2019
Aihe
All
|
RSS Feed
Site powered by Weebly. Managed by Nettitakomo
Photos used under Creative Commons from x1klima, sagesolar