Olemme hyvin huolestuneita oululaisten vammaisten ja vanhusten kuljetuspalveluiden tulevaisuudesta.
Tällä hetkellä uusi kuljetuspalvelujärjestelmä ei Oulun seudun neuroyhdistyksen oululaisten jäsenten kokemusten mukaan toimi edes huonosti. Kyydit pitäisi tietää suhteettoman paljon ennen niiden alkamista eikä niitä aina saa tilattua silloinkaan. Jokaisella kyydillä joutuu pelkäämään, että kyyti ei tulekaan. Näin on käynyt jo monelle. Tuleva talvi pelottaa monia jo etukäteen. Lain mukaan lähtökohtana tulee olla asiakkaan etu, ja vammaisilla tulee olla samat liikkumismahdollisuudet kuin terveillä. Tämä ei mielestämme Oulussa nyt toteudu. Kooste kokemuksistamme alla: Isoin huolenaihe on se, että kyyti ei tule. Vaikka soittaa uudestaan matkapalvelukeskukseen, voi joutua odottamaan kauan tai jäädä sittenkin ilman kyytiä. Eräs jäsenemme oli odottanut lentokentällä puolitoista tuntia, soitti neljästi matkapalvelukeskukseen, eikä kyytiä tullut sittenkään. Oli soittanut sitten entiselle taksarilleen ja maksanut itse. (Kaikille tämä ei ole vaihtoehto matkojen hintojen takia. toim. huom.) -keskuksesta ei kuulemma pystytä sanomaan, tuleeko kyyti 30 minuutin vai kahden tunnin kuluessa. Mikä on sopiva odotusaika? -keskukseen soittaminen on hankalaa, ei sinne pääse alle 15 minuutin. -somessa kerrottiin 90-vuotiaasta papasta, joka oli odottanut kauppaostosten kanssa kaupan eteisessä kyytiä kaksi tuntia, ja joka ei koskaan sitten tullut. - kokousiltana 14.8. edellisenä päivänä tilattu kyyti ei tullut, soitin keskukseen josta sanottiin kyydin olevan tulossa, se tuli 10 min päästä ja kuski sanoi saaneensa tiedon kyydistä 4 minuuttia ennen. - Aloitin Espanjan kielen opiskelun viime keväänä ja ajattelin jatkaa syksyllä. Joka maanantai tunnit alkavat tiettyyn aikaan ja päättyy tiettyyn aikaan. Pelon sekaisin tuntein odotan onnistunkohan pääsemään yhdellekään tunnille... -Yksi kuski sanoi minulle, että kaupungilla ajatellaan, että tunnin voi hyvin odottaa. Sanoin hänelle, että jos käy neljästi kokouksessa kuukaudessa, harrastukset ja ystävätapaamiset päälle, paljonko on odotusta tiedossa kun joka kerta odottaa keskukseen puhelujen kanssa ja tunnin mennessä ja palatessa. Ei toimi hyvin. Jos menee näin hankalaksi, jään kotiin makaamaan ja lopetan kaikki aktiviteetit. Oulun kaupungin soisi kunnioittavan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimusta ja perustuslakia. Liikkumisen vapaus on ihmisoikeus. Me kaikki olemme yhtä oikeutettuja siihen vammojen kanssa tai ilman. Asian edistämiseksi on nuo ylempänä mainitut Oulun seudun neuroyhdistyksen kootut kokemukset nykyisistä kuljetuspalveluista laitettu tiedoksi Oulun vammaisneuvoston kokoukseen 21.8. Emme ole todellakaan ainoa taho, jota tämä asia koskee, Kynnys ry. on tehnyt hienoa työtä asian edistämiseksi myös muiden vammaisyhditysten puolesta, ISO kiitos tässä heille. Lopuksi vielä toiveemme. Haluamme entisen systeemin takaisin!
0 Comments
Kävin opinnäytettä aiheesta MS ja masennus tekevän sairaanhoitajaopiskelijan haastattelussa. Se sai minut pohtimaan omaa masennuskokemustani ja kirjoittamaan tämän jutun. Masennus on surullisen tuttu asia monelle meistä. Ja ihmekös tuo - eläminen parantumattoman neurologisen sairauden kanssa ei varsinaisesti ole iloinen asia. Aikoinani, kun oma diagnoosini oli vielä tuore - lueskelin paljon silloin ainoata vertaistukikeskusteluryhmää MS Crossroadsia. Sinne jo hyvin aikaisessa vaiheessa ihmettelin ääneen, miten se niin kovin häpeälliseltä tuntuva asia koskee niin kovin monia. Että etenkin kun meillä on kaikki syyt ja oikeus masentua, miksi sitä pitäisi hävetä? Ja nyt jälkikäteen kun on selvinnyt miten MS -taudin fyysinen puoli eli ne plakit siellä päässä voivat aiheuttaa mielenterveysongelmia nekin. Ihan vaan siksi, että plakki ihan konkreettisesti sattuu painamaan jotain tunne-elämälle tärkeää aivon osaa. Ja aina vaan pitää muka salailla ja hävetä. En kuulkaa suostu. Tätä maailmanjärjestystä tukee kummallisella tavalla sekin, että jos nyt sattuu mainitsemaan mielialaongelmista neurologian polilla, niin parhaimmassa tapauksessa tuloksena on lähete psykiatrian puolelle. Masennuslääke yleensä järjestyy neurologienkin avulla mutta terapiaan johtavat keskustelut tulee sitten käydä taas "alan asiantuntijan" kanssa. Vaikka syy olisi MS-tauti. Ei se psykiatri yleensä sen alan asiantuntija todellakaan ole. Ja MS-taudin parantamiseen ei vuosien lapsuusaikojen ihmettely kalliissa terapiassa juoksemalla vuosikausia kyllä auta. Onneksi myös nk. supportiivisia terapiamuotoja meille on parhaimmillaan saamatteissa ja niistä on kyllä ollut monelle paljon apua. Mitään yksinkertaista tai edullista ei hoitoon hakeutuminen kuitenkaan ole, eli jos taklattavana on ne sata ja yksi muutakin hakemusprosessia niin se terapian hakeminen voi olla jo liikaa. Ja vaikkei olisikaan niin kun ei sitä terapiaa meille aina edes korvata. Hei, miksi näin? Eikö olisi parhautta, jos noista kurjista oloista ja mietteistä voisi puhua ihan niin kuin muistakin taudin oireista hoitohenkilökunnan kanssa esim. lääkityksien tai kontrollikäyntien yhteydessä? Että niitä kuunneltaisiin ja osattaisiin heti ottaa tilanne haltuun, ihan samalla tavalla kun päivystyksestä saa sen jättikortisonin jos pahis pääsee kunnolla niskan päälle? Minusta olisi. Ja että sitä hoidettaisiin niinkuin mitä muuta oiretta tahansa ilman niitä tavanomaisia äänet matalana supistuja lyhyitä lauseita. Ettei kukaan vaan saisi tietää. Miksei sais? Itse tuon rallin kokeneena kehtaan sanoa, että tiedän mistä puhun. Lääkkeet auttoivat pahimman yli ja pitävät vieläkin kurjimmat tunnevuoristokyydit poissa. Terapiaan en ehtinyt, eikä ollut varaa mutta onneksi löysin jotakin muuta erään ihanan ihmisen kautta. Tämä ihana ihminen muuten on tulossa taas kertomaan hyvinvointiasioista meikäläisille toukokuussa. Kurkkaapa ja tule mukaan, jos kiinnostuit. Valoisaa kevättä toivotellen, Anu Lopuksi vielä yksi voimabiisi aiheesta Tätä kysymystä valitettavan moni diagnoosin vasta saanut joutuu pohtimaan nytkinOnneksi sitä ei tarvitse aivan yksin tai ainakaan ilman opastusta jäädä ihmettelemään. Ihan aluksi ei monestakaan tunnu kovin houkuttelevalta ajatus lähteä vertaisten pariin. Ei siinä, Kaikki me ollaan samassa tilanteessa joskus oltu. Jälkikäteen tosin miettii monesti, miten paljolta olisi saattanut säästyä jos olisi lähtenyt mukaan heti vaan. Onneksi alkujärkytystä tasoittamaan löytyy apuja mm. lääkeyhtioiltä, jotka ovat kiitettävästi panostaneet asiaan viime aikoina. Ja myöhemminkin ehtii mukaan vertaisten pariin. Meidän porukkaan oot aina tervetullut! Alle on liitetty syksyllä järjestetyn luennon materiaalit, joista voi olla apua ensijärkytyksen kanssa selviämiseenVideotallenteet luennoista: HARVINAISTEN SAIRAUKSIEN PÄIVÄN LUENTO Tampere 28.2.2017 Neurologiset harvinaissairaudet Aki Hietaharju, dosentti, neurologian erikoislääkäri KATSO LUENTO: https://wonderland.videosync.fi/harvinaisten-sairauksien-paiva EVÄITÄ MS-POTILAAN ARKEEN: KOGNITIO JA SOPEUTUMINEN Helsinki 22.3.2017 Se astui elämääni yllättäen ja pyytämättä Jan-Henry Stenberg, HYKSin Psykiatrian linjajohtaja, erikoispsykologi, kouluttajapsykologi Mieli ja ajatus koetuksella MS-taudin kanssa Päivi Hämäläinen, Maskun neurologisen kuntoutuskeskuksen johtaja, neuropsykologian erikoispsykologi, dosentti Potilaan sopeutuminen ja arki, Tiivi Kari Tilaisuuden puheenjohtajana toimii dosentti Hanna Kuusisto Kanta-Hämeen keskussairaalasta. KATSO LUENTO: https://wonderland.videosync.fi/ms-arki Kirjallista materiaalia: Sopeutumisopas potilaille ja läheisille. Voi kun tämä olis ollut silloin kun itse sairastui... Todella hyvä ja käytännönläheinen opas niin potilaille kuin läheisillekin Lataa opas tästä. Lopuksi...vai aivan aluksiVoimia ja tsemppiä sinulle vastasairastunut tai hänen omaisensa. Elämä jatkuu!
Vuoden 2017 syyskokous pidettiin to 16.11. Kumppanuuskeskuksessa.
Paikalla oli 9 yhdistyksen jäsentä. Sihteerikölle oli taas vähän pettymys, että "vaan niin vähän" tuli porukkaa, mutta riittävästi kuitenkin että saatiin kokous vedettyä. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset asiat, joihin syyskokouksessa kuuluu mm. seuraavan vuoden hallituksen jäsenten lukumäärän päättäminen sekä uuden hallituksen jäsenten sekä erovuorossa olevien jäsenten valinta. Suuria muutoksia ei hallituksen kokoonpanoon tullut. Muutama jäsen jätti paikkansa ja yksi ihan uusikin jäsen (Kirsi Jurvansuu) saatiin mukaan menoon. Hallituksen koko pieneni yhdellä eli nyt hallituksessa on 11 jäsentä. Lopulliset vastuut päätetään tulevassa järjestäytymiskokouksessa. Päivitetään tiedot taas tuonne hallituksen omille sivuille kun vastuut selviävät lopullisesti. Muut toimihenkilöt (eli tässä tapauksessa toiminnantarkastaja ja hänen varahenkilönsä) pysyvät samoina. Toinen isompi päätettävä asia oli jäsenmaksun suuruus. OSNYn jäsenmaksu on laahannut muiden yhdistysten maksuihin verrattuna jälkijunassa ja euron korotuksen jälkeenkin ollaan edelleen yksi maan edullisimmista neuroyhdistyksistä. Vuoden 2018 jäsenmaksu on 15€. Hyväksyttiin myös vuoden 2018 talous- ja toimintasuunnitelmat sekä alustava toimintakalenteri. Toimijoiden eli toimintaa järjestävien henkilöiden määrän vähyyden vuoksi toiminta supistuu vuoden 2017 tasosta, Kerho tulee kokoontumaan kerran kuussa, Kaupungin liikuntatoimen ja muiden vammaisyhdistysten kanssa jatketaan yhteistyötä liikuntavuorojen parissa. Alustava ohjelma julkaistaan kotisivuilla viimeistään tammikuun alkuun mennessä. Vaikka tapahtumien määrä vähenee, luvassa on laadukasta ja toivottua ohjelmaa. Toiminnan suunnittelussa käytettiin lokakuussa 2017 järjestetyn jäsenkyselyn tuloksia mahdollisuuksien ja järjestäjien kiinnostuksen mukaan. Tervetuloa mukaan yhdistysmeininkiin ensi vuonnakin :) Kesä alkaa olla kaunis muisto vaan ja kovaa kyytiä kohti talvea mennään. Mistä sinä unelmoit kun sade ropisee kattoon ja ulkona lehdet vaihtavat väriään? Sihteerikkö unelmoi hyvävointisesta syksystä ja talvesta, voimista ja aktiivisesta yhdistystoiminnasta. Kalenterissa on mukavasti tapahtumia, toivottavasti sieltä löytyisi sinullekin jotain kivaa toimintaa. Jostain syystä alkoi mielessäni pyöriä tämä laulu, jaanpa sen nyt teillekin. Ihanaa syksyä kaikille <3 Viime huhtikuussa aloitetun Invalidiliiton hallinnoiman ja STEA:n rahoittaman Yritystä!-hankkeen tavoitteena on edistää vammaisten ja sairastuneiden henkilöiden yrittäjyyttä. Hankkeen toiminnan avulla on tarkoitus tukea vammaisten yrittäjien hyvinvointia ja jaksamista. Hankkeen työntekijät ohjaavat ja neuvovat yrittäjyyttä suunnittelevia prosessin eri vaiheissa. Henkilöresursseina on viisi ihmistä eripuolilta Suomea. Hankkeen aikana on tähän mennessä perustettu yli 10 yritystä. Yhteistyökumppaneina ovat Kuurojen liitto, Lihastautiliitto, Neuroliitto, Nuorten Ystävät ja Näkövammaisten liitto sekä Vates-säätiö ja Suomen Yrittäjät. Tavoitteena on synnyttää 80 uutta yritystä hankkeen aikana. Yritystä! -hankkeen verkko-sivut löytyvät osoitteesta yritystä.fi. Miten hankkeessa työskennellään?Toimin hankekoordinaattorina Pohjois-Suomen alueella. Työskentelen yhteistyötahojen, kuten järjestöjen, TE-toimiston ja Uusyrityskeskuksen kanssa, mutta pääasiassa aika menee yrittäjyyttä pohtivien yrittäjyysvalmennukseen. Meillä on hyvin kokonaisvaltainen ja perusteellinen lähestymistapa yrittäjyyteen. Usein asiakkaat eivät ole vielä siinä vaiheessa prosessia, että asiointi TE-palveluissa vaikkapa starttiraha-asioissa olisi ajankohtaista. Me autamme työstämään yritysideaa ja kehittämään yrittäjyysvalmiuksia, jotta kokonaisuudesta tulisi elinvoimainen. Kokonaistilanteen, kuten etuuksien ja rahoitusmahdollisuuksien hahmottaminen vaatii useita tapaamisia. Yritysidean hiomiseen pitää myös käyttää riittävästi aikaa. Yrittäjyysvalmennus on siksi hyvin kuvaava termi siitä työstä, mitä teemme. Kun asiaa on saatu työstettyä riittävästi, niin sitten tarpeen mukaan työskennellään TE-toimiston ja Uusyrityskeskuksen asiantuntijoiden kanssa. Miksi sitten alkaa yrittäjäksi?Yrittäjyyteen liittyy aina riskejä, mutta yrittäjyys ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen asia, mitä usein ajatellaan. Hyvällä suunnittelulla, idean testaamisella ja asioiden selvittämisellä voidaan välttää sudenkuopat. Ja on muistettava, että kaikki yritystoiminta ei vaadi alkuvaiheessa isoja taloudellisia satsauksia. Riippuu paljon toimialasta, tavoitteista ja yksilön elämäntilanteesta, millainen kokonaisuus on. Siksi kannustankin ottamaan yhteyttä ja selvittämään omalta osaltaan yrittäjyyden tuomat mahdollisuudet. Yrittäjyys on ennen kaikkea mahdollisuus tehdä juuri sitä, mitä haluaa. Usein puhutaan yrittäjähenkisyydestä, ja jos sitä jotenkin pitäisi kuvata, niin aidoimmillaan se on kykyä työskennellä tavoitteellisesti, kykyä sietää epävarmuutta ja valmiutta tehdä ja opetella myös ei niin mieluisia tehtäviä. Lisäksi kyky hahmottaa kokonaisuuksia on äärimmäisen tärkeä varsinkin alkuvaiheessa. Itse arvostan sitä, että asiat selvitetään perinpohjaisesti, mutta toisaalta pelkästään selvittelemällä ja suunnittelemalla ei saada aikaan tuloksia. Tekeminen, sen määrä ja laatu ratkaisevat sen, tuleeko yritystoiminnasta elinvoimaista. Yksi kompastuskivi on kannattavuuslaskelmien tekeminen ja siihen kannattaakin pyytää apua. Hyvältä näyttävien laskelmien tekeminen on pahinta mitä voi tehdä, jos ne eivät ole realistisia. Yllätyksiä tulee aina vastaan, mutta on mahdollista pohjustaa asioita niin, että ne yllätykset ovat mieluisia. Apua on aina saatavilla kun sitä rohkenee kysyä. Lisäksi omia myyntivalmiuksia pitää pystyä kehittämään. Jos et saa ihmisiä kiinnostumaan tuotteistasi tai palveluista, niin haastavaa on saada bisnes toimimaan. Hyvä ja erinomainenkin tuote tai palvelu pitää myydä. Vinkit yrittäjyyttä suunnittelevalle?Suunnittele siis huolella, selvitä eri mahdollisuuksia ja pyydä apua eri tahoilta. Kannattaa tutkia asiakaskohderyhmää ja hankkia asiakkaita jo ennen kuin toiminnan käynnistää. Silloin aika ei mene ihmettelyyn vaan tekemiseen ja tekemisen kautta tapahtuu kehitystä. Asiakkaiden hankkiminen etukäteen on järkevintä, mitä uusi yrittäjä voi tehdä. Aina se ei ole mahdollista, mutta kaikki työ joka on tehty ennen aloitusta ja joka edistää myyntiä, on äärimmäisen arvokasta. Yrityksen perustaminen ei tuo vielä yhtään asiakasta eli töitä myynnin ja markkinoinnin parissa on tehtävä töitä asiakaskunnan rakentamiseksi. Kun saat asiakkaan, niin on tärkeää pyrkiä kaikin keinoin tekemään asiakkaasta kanta-asiakas. Toki on aloja, joilla asiakkuuden elinkaari on lyhyt eli käytännössä yksi kontakti. Mutta jos ala on vähänkään sellainen, että asiakkaan soisi tulevan toisenkin kerran asioimaan, niin tee ensimmäisellä kerralla asiat oikein. Uskalla palvella asiakastasi aidosti.
Muutamia kertoja lähivuosien aikana törmäsin ja kuulin sanan geokätköily. Häh, mitähän sekin mahtaa tarkoittaa ? Pari kertaa sain joiltakin henkilöiltä lyhyen selostuksenkin asiaa valaisemaan, vaan eihän se mitään selvyyttä minulle tuohon juttuun antanut. Pari vuotta sitten olin jo pääsemäisilläni lähemmäksi salaisuutta kun olin menossa kerhoiltaan, jossa aiheena oli geokätköily. Mutta haaveeksi jäi silloinkin kun aihe oli jouduttu valitettavasti perumaan siltä kertaa. Silloin ajattelin että joopa joo josko tämä aihe joskus selviää ja aukeaa minullekkin. No viimein huhtikuussa 2016 minulle tuli tilaisuus ja paikka osallistua Neuroliiton ja Novartiksen yhteistyössä järjestämälle geokätköily kurssille Oulussa. Jes, viimeinkin saisin tietää mitä tuo sana oikeasti tarkoittaa ja pitää sisällään. Mitä se Geokätköily sitten oikeastaan on. Se on nykyaikaista aarteenetsintää, jossa etsitään toisten harrastajien piilottamia geokätköjä älypuhelimen tai gps-laitteen avulla. Geokätköjä on kaikkialla mitä hulluimmissa paikoissa. Kaupungeissa, maaseudulla, metsissä, tuntureissa, saarissa ja rannoilla ja jopa veden alla. Suomessa on yli 50 000 kätköä ja uusia tulee koko ajan lisää. Maailmalla harrastajia on yli 6 miljoonaa. Kätköjen etsiminen sopii kaikenikäisille ulkoilusta pitäville. Sitä voi harrastaa yksin tai yhdessä ystävien ja perheen kanssa. Minulla on hyvin usein koiramme mukana ja sekin on ihan mielissään kun pääsee monenlaisiin uusiin ympäristöihin nuuskuttelemaan uusia ihania tuoksuja. Kätköily on erinomaista liikuntaa. Siinä saa ohessa kävellä tai pyöräillä, kiipeillä, kontata ja jopa ryömiä. Hauskaa ja hyödyllistä. Kätköjä on kuitenkin noudettavissa paljon niillekkin joiden liikkuminen ei välttämättä olekaan niin helppoa. Kätköily on lisäksi erittäin hyödyllistä Aivojumpaa. Geokätköilyssä käytetään apuna satelliittipaikannusta. Kätköjen tiedot haetaan joko netistä kätköilijöiden sivuilta tai älypuhelimen kätköily sovelluksella. Kätkön koordinaattien, tyyppitietojen , maaston vaikeusasteen ja muiden vinkkien avulla etsitään piilotettu rasia. Rasioita on monenkokoisia. Ihan pikkiriikkisiä putkiloita, pakasterasioita ja monenlaisia purkkeja ja sitten isompikokoisia monenlaisia viritelmiä. Olipa se kätkö sitten minkä kokoinen tahansa niin se sisältää aina lokikirjan. Siihen sitten kirjataan kätkön löytyminen omilla tunnuksilla. Lopuksi kätkön löytäminen kirjataan myös geocaching.com nettisivulle. Sieltä voi sitten katsella kaikki kätköt mitä on löytänyt ja katsoa uusia kätköjä etsittäväksi. Jokainen jolla on tunnukset voi myös tehdä ja piilottaa oman kätkön muiden etsittäväksi. Ensin kannattaa kuitenkin etsiä riittävästi muiden tekemiä kätköjä jotta oppii millaisia purkkeja voi ollakkaan ja millaisissa piiloissa niitä on. Kurssi jonka viime vuonna kävin oli todella perusteellinen. Kaikki asiat käytiin kyllä niin perusteellisesti läpi ensin teoriassa. Sitten päästiin jo ulkoilmaan etsimään ensin harjoituspurkkeja ja viimein sitten ihan oikeita kätköjä. Sitten se olikin menoa. Geokätköily on vienyt minut mennessään täysillä ja olen ihan hurahtanut siihen hommaan. Kurssin jälkeen rupesin etsimään kätköjä aluksi asuinalueeni lähistöltä ja siitä se äkkiä rupesi alue laajenemaan. On tullut kotikaupunki Oulusta nähtyä monenlaisia paikkoja mitä en todellakaan ole tiennyt olevan olemassakaan. Mökkimatkatkin tuppaa toisinaan vähän venähtämään kun pitää pysähtyä välillä etsimään joku kätkö. Kotimaassa eri paikoissa matkaillessa on pitänyt aina yrittää etsiä samalla joku geokätkö. Kurssin jälkeen kurssilaiset haastettiin tekemään Neurogeokätköjä ympäri Suomea. Ja kun olin mielestäni riittävästi etsinyt muiden tekemiä kätköjä, tein myös ikioman neurogeokätkön suhteellisen lähelle asuipaikkaani. Siten minun on tarvittaessa helppo käydä sitä huoltamassa. Viime kesänä ja syksynä tuli kyllä koluttua monenmoisia paikkoja kätköjen perässä. Koira matkassa hyvin usein, on muuten tosi hyvä hämäyskeino muilta ihmisiltä. Mieheni sain yllytettyä monet kerrat mukaani kätköjä etsimään ja lapseni puolisoineen sain myös hurahtamaan kätköilyn maailmaan. Yhden kätkön olen etsinyt purossa kumpparit jalassa kahlaamalla ja kumihanskat käsissä. Ja sieltähän se puron pohjalta löytyi. Syksyn saapuessa oli tavoitteenani saada 100 kätköä etsityksi vuoden loppuun mennessä, mutta sitten tuli muita kiireitä elämään ja purkkien etsiskely piti laittaa tauolle. Aika ja voimat ei vaan kertakaikkiaan riitänyt. Vajaa 20 purkkia jäin tavoiteesta. Talvi aikaankin purkkeja voi etsiä, mutta on paljon haastavampaa ja ei ainakaan minua houkuttele kylmässä ilmassa. Kevät on onneksi saapunut kaupunkiimme ja nyt on hyvä taas etsiä uusia geokätköjä. Viime viikolla aloitin, josko se 100 purkin tavoite täyttyisi kohta. Minä ja geokoirani Seeda Sallassa Karhutunturin huipulla kesällä 2016. Matkalla huipulle tunturin puolivälissä on geokätkö joka tottakait piti etsiä samalla kun siellä retkeiltiin. Tämä kätkö ois jäänyt itseltä yksin lokkaamatta. Onneksi on vahva, rohkea ja urheilullinen mies joka auttaa tarvittaessa.
Geokätköily terveisin Heidi Herään väsyneenä pimeään marraskuiseen aamuun vuonna 2012. Tunnen, ettei kaikki ole hyvin. Lähden töihin, koska yrittäjä on aina yrittäjä, luonteeni ei anna jäädä kotiin, mitä pienestä, jos vähän huimaa, ajattelin. Päiväni kuluu, kun olisin laivassa, lattia keinuu, minä sen mukana. Seuraava aamu, en osu enää vessan ovesta sisään, tasapainoni on kadonnut. Lähden kuitenkin töihin, koska olo helpottui, kun hetkeksi pysähdyin. Laivassa matkustaminen vain jatkui pitkin päivää, tämä ei taida mennä ohi. Pään kuvauksesta löytyi jotain, mitä en sillä hetkellä oikein ymmärtänyt mitä se tarkoitti. Ensimmäiseksi ajattelin, että aivokasvain, mutta kun syy selvisi, minua katsottiin kieroon, kun suunnilleen riemuitsin ”jes ms-tauti” ettei se ollutkaan se pahin mahdollinen. Tämä oli minulle tuttu sairaus, olinhan seurannut sivusta pikkusiskoni elämää taudin kanssa jo yli 10 vuotta. Fyysinen sekä henkinen olo helpottui. Epätietoisuus muuttui kiitollisuudeksi. Lopullinen diagnoosi MS -taudista tuli maaliskuussa 2013, Tästä alkoi oma hyvinvointimatkani, tervetuloa mukaan <3 KUKA OLEN? |
hvvesite.pdf | |
File Size: | 485 kb |
File Type: |
Elämä ja vauhti eivät lopu siihen, kun alkaa käyttää pyörätuolia. Sain tästä hyvin konkreettisen muistutuksen, kun osallistuin On the Wheels -tapahtumaan 16.11.2016 Raatin liikuntakeskuksessa. Menin paikalle hyvin tuoreena pyörätuolin käyttäjänä mieli täynnä uteliaisuutta, vaikka toisaalta uusi apuväline ei tuntunut vielä aivan omalta. Sain vinkin tapahtumasta Oulun seudun neuroyhdistyksen Facebook-sivuilta.
Raatissa miekkailtiin
On the Wheels oli monen vammaisyhdistyksen järjestämä vauhdikas tapahtuma. Siellä esiteltiin erilaisia soveltavan liikunnan harrastuksia: pyörätuolitanssia, istumalentopalloa, pyörätuolimiekkailua ja sähköpyörätuolisalibandya. Olin vaikuttunut siitä, miten taitavasti harrastajat hallitsivat kehonsa!
Pyörätuolitanssi on uljasta katsottavaa. Tässä tanssivat Heidi-Hamari Martimo ja Seppo Mertala.
Itselle pyörätuoli on vielä niin uusi kapine, että en menestynyt leikkimielisessä pyörätuolipujottelussa, mutta Vammaisurheilun suunnittelema temppurata meni paljon paremmin. Paikalla oli mahdollisuus pelata puhallustikkaa, saada pyörätuolin huoltovinkkejä sekä tutustua tapahtuman järjestäjien toimintaan. Katsoin avustajani kanssa mielenkiinnolla esitystä oikeanlaisesta avustamisesta fyysisesti hankalissa tilanteissa.
Tarvittaessa pyörätuolilla pääsee kulkemaan portaissakin.
Eniten mieleeni jäi pyörätuolitanssiesitys. Voisiko se olla uusi harrastukseni? Tuoko ristiriitaisia ajatuksia nostattava pyörätuoli mukanaan jotakin uutta, mukavaa ja hyvää?
Salla Kaikkonen ja Jenni Anttila näyttävät mallia kiehtovasta harrastuksesta.
Teksti: Anu Kokkonen
Kuvat: Auli Tynkkynen, Invalidiliitto
Kuvat: Auli Tynkkynen, Invalidiliitto
Viittä vaille jo lumi maassa ja joulukoristeet kaupoissa esillä. Kylläpä aika rynnistää kun on lystiä vai miten se meni... Kirjottelen vähän yhdistyskuulumisia parempia postauksia odotellessa.
Yhdistyksen ensimmäinen syyskokous
Viime viikolla kokoustettiin ensimmäistä kertaa uusien sääntöjen mukaan toinen yhdistyksen virallisista kokouksista eli syyskokous. Osallistujia oli mahtavasti - siitä iso kiitos mukana olleille.
Kiinnostuneet voivat tutustua esityslistaan vaikka säännöistä eli suurinpiirtein puolet entisen vuosikokouksen asioista oli päätettävänä ja työn alla. Lyhyesti tokaistuna toiminta- ja taloussuunnitelmat vuodelle 2017, jäsenmaksun suuruus sekä toimihenkilövalintoja. Kaikista suunnitelmista lisää myöhemmin, jäsenmaksu säilyy ennallaan kuten myös suuri osa toimihenkilöistä. Hallitukseen saatiin 2 uutta jäsentä. Puheenjohtajaksi valittiin Sakari Murtovaara, Sadun erottua tehtävästä henkilökohtaisista syistä.
Kiinnostuneet voivat tutustua esityslistaan vaikka säännöistä eli suurinpiirtein puolet entisen vuosikokouksen asioista oli päätettävänä ja työn alla. Lyhyesti tokaistuna toiminta- ja taloussuunnitelmat vuodelle 2017, jäsenmaksun suuruus sekä toimihenkilövalintoja. Kaikista suunnitelmista lisää myöhemmin, jäsenmaksu säilyy ennallaan kuten myös suuri osa toimihenkilöistä. Hallitukseen saatiin 2 uutta jäsentä. Puheenjohtajaksi valittiin Sakari Murtovaara, Sadun erottua tehtävästä henkilökohtaisista syistä.
Siirtyminen sähköiseen viestintään ja säpäkkä kotisivu-uudistus
Keväällä päätettiin siirtyä sähköiseen viestintään jäsentiedotuksen osalta ja lähettiin viimeinen jäsenkirje paperimuotoisena. Vastalauseita ei ole kuulunut, joten ilmeisesti aika on ollut muutokselle kypsä. Sähköpostia ja Facebookia onkin ahkerasti käytetty viestintään kuten myös näitä kotisivuja, joiden pystyttämisestä turisinkin täällä aikaisemmin.
Kuluneen vuoden ohjelmasta
Yhdistyksellä on ollut mukavasti toimintaa tämän vuoden aikana: MS-päivää juhlittiin Valkeassa toukokuussa, heinäkuussa käytiin melontaretkellä Limingassa, elokuussa saatiin Marttaliitolta sienioppia, syyskuussa vietettiin uusien iltaa ja lokakuussa sitten kokoustettiin. Vielä on tulossa mukavia kerhokertoja: marraskuun alussa "Pärjätään töissä" -ilta Neuroliiton Marju Toivosen avustuksella ja naurujoogaa kuun lopulla. Joulukuu sitten jouluillaan, ensin pikkujouluillallisen merkeissä Upseerikerholla ja vielä joulukerhokin Aleksinkulmassa. Kaikista näistä ilmoitetaan kotisivujen pääsivulla, sekä kerhot & muuta toimintaa -sivulla.
Mitäs ensi vuonna?
Ensi vuoden alustava ohjelma julkaistaan hyvissä ajoin ennen vuoden vaihdetta täällä kotisivuilla, Facebookissa ja sähköpostitse. Tässä vaiheessa uskallan paljastaa, että tulossa on monipuolista ohjelmaa niin liikunnan, hyvinvoinnin, vaalikeräysten kuin yhteistyökuvioidenkin tiimoilta. Kerhokerrat jatkuvat n. kerran kuussa mutta enemmänkin on mahdollista järjestää jos kysyntää on. Ilmoitelkaahan siis edelleen toivomuksianne toiminnasta joko minulle tai puheenjohtajalle.
Valoa ja voimia syksyynne toivotellen, Anu
Valoa ja voimia syksyynne toivotellen, Anu
Kirjoittaja
Eri tahoja yhdistyksen hallituksesta ja jäsenistöstä. Myös vieraskyniä houkutellaan mukaan.
Arkisto
August 2018
April 2018
January 2018
November 2017
September 2017
April 2017
December 2016
November 2016
October 2016
September 2016
Aihe
All
Aarteenetsintä
Asiakkaat
Esteettömyys
Geokätköily
Harnes
Hengitys
Hyvinvointi
Liikunta
Masennus
Miekkailu
Mindfullness
MS
Neurogeokätköt
Pyörätuoli
Ratkaisukeskeisyys
Sihteerin Jorinat
Sopeutuminen
Tanssi
TE-palvelut
Tietoinen Läsnäolo
Ulkoilu
Yrittäjyys
Yrittäjyys-hanke